Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2022 julkaisemassa tautiluokitusjärjestelmässä ICD-11 "pelaamishäiriö" (gaming disorder) on lisätty virallisesti toiminnallisten riippuvuuksien luokkaan (6C5). Vaikka mediassa käytetään yleisesti some-riippuvuuden kaltaisia termejä, videopelaaminen on rahapelaamisen ohella tällä hetkellä ainoa virallisen diagnoosin omaava teknologian käyttötapa. Samanaikaisesti pelaamishäiriön asema on tieteellisesti kiistanalainen: monet asiantuntijat näkevät, ettei näyttö ole koskaan ollut riittävä diagnoosin sisällyttämiseksi tautiluokitusjärjestelmään.

Siitä huolimatta, että ICD-11:n mukainen diagnoosi on nyt voimassa, on edelleen epäselvää, mitä pelaamishäiriö tarkoittaa. Tiedetään, että jotkin ihmiset hakevat ammattiapua videopelaamisen vuoksi, mutta ei tiedetä, minkälaisia tällaisen pelaamisen muodot ovat. Mistä erilaiset videopeliopelaamisen ongelmat johtuvat ja miten kulttuuriset kontekstit vaikuttavat käsityksiin siitä, miten ongelmat ymmärretään? Jotta apua tarvitsevat saisivat tehokasta tukea patologisoimatta niitä pelaajia, joille pelaaminen on terveellinen ja merkityksellinen osa elämää, OREn päämääränä on rakentaa intensiivisen pelaamisen "kartta", joka auttaa ammattilaisia, pelaajia ja päättäjiä erottamaan ongelmat mediapaniikeista.

Jotta voisimme ymmärtää ihmisiä, heidän ajatuksiansa ja elämäänsä, on tärkeää puhua ihmisille ja antaa ihmisten puhua. OREn keskeisiä menetelmiä ovat syvähaastattelut ja päiväkirjat, joita käytetään monikulttuurisessa ja -vuotisessa pitkittäisasetelmassa. Seuraamme sekä ammattiapua pelaamiseensa hakeneiden, vailla ongelmia pelaavien nuorten, kuin myös e-urheilua merkityksellisesti harrastavien henkilöiden elämänkaaria. Osallistujamme ovat pääasiassa Suomesta, Slovakiasta ja Etelä-Koreasta, mutta myös muualta maailmasta. Lisäksi teeme videopelien rakenteellista analyysia, mikä auttaa ymmärtämään erilaisten suunnittelun komponenttien vaikutuksia pelaajien kokemuksiin ja hyvinvointiin.